Ihastuminen on sekä ihanaa että aivan kamalaa. Ihastuminen saa kuplimaan, se juovuttaa, riuduttaa, kiduttaa ja ottaa vallan. Toista pitää ajatella jatkuvasti - valveilla ja unissaan. Sitten herää aamulla ihanista tapahtumista raakaan todellisuuteen.

Miten joillekin rakastuminen on helppoa? Tapaat ihanan tyypin, menette ehkä kahville, ehkä leffaan ja sitten kuljettekin jo katuja käsikädessä. Onko olemassa jotain käsikirjaa rakastuneille urpoille? En ole ainakaan löytänyt. Unelmoinko aina liian pitkälle? Olenko jotenkin viallinen, kun en saakaan vastarakkautta, vaikka olin selväst lukenut toisestakin osapuolesta selviä ihastumisen merkkejä. Asioiden ei voi antaa mennä omalla painollaan, sillä kun hetki on ohi, se on ohi ikuisesti. Sitä ei saa takaisin. On pakko yrittää auttaa kohtaloa, tuupata sitä oikeaan suuntaan. Jotenkin tienviitat ovat aina vinossa, eikä suunnan löytäminen ole ollenkaan helppoa. Pitäisi vain mennä virran mukana ja tuulen pyöriteltävänä, mutta se on helpommin sanottu kuin tehty. Monta kertaa tilanne on ollut ohi, kun odottaa liikaa. Monessa laulussakin lauletaan, että jos rakastat jotakuta, kerro se heille ennen kuin on liian myöhäistä. No, sitten kun uskallat avata sydämesi ja tunnustaa ihastuksesi, toinen tuleekin katumapäälle ja kieltää tunteensa, vaikka ne olisivatkin siellä.

Olen ihastunut. En tiedä, miten voisin kertoa sen ihastukseni kohteelle ilman, että hän säikähtää tunteitaan, sillä attraktio on ehdottomasti olemassa ja käsinkosketeltavan molemminpuolista. Pelkään vain pilaavani kaiken sanomalla sen ääneen - se on kuin vaaleanpunainen elefantti huoneessa, kaikki näkevät sen mutta kaikki kieltävät sen olemassaolon. Turhauttavaa. Haluaisin vain edetä päivä kerrallaan ja katsoa mitä eteen tulee, mutta pelkään momentin olevan ohitse yhtä nopeasti kuin hän tuli elämääni. En haluaisi pelästyttää häntä, sillä emme ole tunteneet kovin montaa kuukautta. Hän on ihminen, jonka kanssa on helppo olla, meillä on paljon yhteistä. Hän on fiksu, kiltti, huomaavainen, hän sanoo kohteliaisuuksia sydämestään, hän auttaa, hän nauraa jutuillesi, hän lähtee mukaan hullutuksiisi, hän pitää samoista asioista, hän flirttailee, hän katsoo sinua suoraan silmiin, hänen hymynsä on vastustamaton, hänen kosketuksessaan on taikaa, hän on komea, hänellä on uskomaton vartalo... Huoh. Tämä ei varsinaisesti helpottanut olotilaani. Haluaisin, että hän huomaisi itse kuinka ihana voin olla ja että hän haluaisi tutustua minuun paremmin. Niin ei taida kuitenkaan tapahtua. Mitä teen?! Argh! Vihaan tätä levottomuutta sielussani! Haluan hänet!!!

-Lady Darknessa